Taiteen edistämiskeskuksen suosituksista

Taiteen edistämiskeskus on tehnyt suosituksen, jonka mukaan alueellisissa taidetoimikunnissa luottamustehtävissä toimivat henkilöt eivät hae lainkaan Taiteen edistämiskeskuksen hallinnon alaisia apurahoja. Suomen Kirjailijaliitto pitää suositusta tarpeettomana ja se herättää monia kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia.

Taidetoimikuntien päätöksentekoa ja hallintoa koskevat samat hyvän hallinnon säännöt kuin muutakin viranomaistoimintaa. Miksi hallintolaki ei riitä taiteen alan viranomaistoimintaan? Mitä sellaista erityistä alalla on (verrattuna hallintoon yleensä), että tarvitaan erityisiä suosituksia?

Ajatus Transparency Suomen kanssa tehtävistä hyvän hallinnon eettisistä periaatteista ei tunnu luontevalta tässä kontekstissa. Yritykset ja virastot voivat tehdä omia toimintaohjeitaan henkilöstölle ajatellen erilaisia korruption rajapintoja. Moraalisia ja eettisiä ohjeita voidaan tarvita sellaisilla aloilla, joita hallintolaki ei koske, ja joilla ei toimita virkavastuulla. Taidehallinnon korruptiorajapintaa ajatellen valtiontalouden tarkastusvirasto valvoo, että varat, jotka valtion budjetissa, kohdennetaan apurahoihin ja avustuksiin, käytetään tarkoituksensa mukaisesti. Mitä korruptiorajapintaa suosituksella ajatellaan?

Hallintolain 2 luvussa säädetään hyvän hallinnon perusteista ja lain 28 §:ssä on lueteltu esteellisyysperusteet. Esteellisyysperusteista säädetään yksityiskohtaisesti erilaisista tilanteista, jolloin virkamies on esteellinen. Hallintolaki on yleislaki, jota noudatetaan kaikessa viranomaistoiminnassa. Se antaa samat, yhteiset säännöt kaikkeen viranomaistoimintaan. Se koskee myös taiteen luottamuselinten päätöksentekoa (ks. He 52/2012, sivu 27). Hallintolain 28 §:n 7)kohdassa säädetään: virkamies/luottamusmies on esteellinen, jos ”luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu”. Kun laissa on yksityiskohtaisten esimerkkien lisäksi em. yleinen pykälä, jonka perusteella voidaan arviointi tehdä, miksi tarvitaan suosituksia?
Kirjailijaliiton mielestä ei ole esitetty mitään erityisiä painavia syitä, miksi hallintolaki ei olisi taiteen alalla riittävä ohje päätöksentekoon. Laissa on selkeät, kaikille yhteiset esteellisyyssäännökset, joita on noudatettava. Erilliset suositukset ja moraalikoodisto aiheuttavat hämmennystä, ja voivat pahimmassa tapauksessa olla jopa ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

Lisäksi suositus herättää kysymyksen toimivallasta: onko viraston johtaja/ taideneuvosto toimivaltainen määrittelemään ”laajennettua esteellisyyttä”, ohjeita moraalisesta tai eettisestä esteellisyydestä, tilanteessa, jossa esteellisyydestä jo säädetään laissa? Mihin toimivalta perustuu? Kuka valvoo eettisten ja moraalisten ohjeitten noudattamista? Mitä seuraa, jos niitä ei noudateta?

Lisäksi Kirjailijaliitto haluaa kiinnittää huomiota siihen, että suosituksella kavennetaan taiteilijoiden laissa säädettyä oikeutta hakea taiteen apurahoja. Viraston moraalisilla/eettisillä suosituksilla evätään taitelijoilta oikeus hakea apurahaa, oikeus hakemiseen heillä kuitenkin lain nojalla on.

Luottamuselinten tehtävä on vertaisarviointiin perustuva toiminta, kuten hallituksen esityksessä laiksi taiteen edistämisestä (HE 52/2012 vp) sivulla 17 todetaan. Vertaisarviointi vahvistaa taiteen autonomista asemaa ja pitää päätöksenteon riittävän etäällä poliittisesta ja virkamiesten tekemistä päätöksistä. Autonomiaa korostettiin lakiuudistuksesta käydyssä keskustelussa.
Päätettäessä taiteen apurahoista tarvitaan tietoa ja asiantuntemusta, jota taiteilijoilla itsellään on. Vertaisarviointi on siis tarkoituksenmukainen tapa tehdä apurahapäätöksiä. Päätettäessä apurahoista usein on niin, että lähellä esteellisyyttä olevilla voi sellaista tietoa, jota päätöksentekoon tarvitaan. Jos laissa selkeästi määriteltyä esteellisyyttä laajennetaan suosituksilla moraalisesta esteellisyydestä, vertaisarviointi heikentyy. Kukaan ei enää koe itseään riittävän puolueettomaksi päättäjäksi.

Suomen Kirjailijaliitto pyytää kunnioittavasti Taiteen edistämiskeskukselta tarkennusta suosituksen käyttöönotosta ja selvennystä esittämiimme kysymyksiin.

Helsingissä 3.4.2013

Suomen Kirjailijaliitto ry
Tuula-Liina Varis
puheenjohtaja

Suvi Oinonen
toiminnanjohtaja