Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripoliittinen strategia 2025

Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle 16.9.2016

Suomen Kirjailijaliitto on suomenkielisten kaunokirjailijoiden valtakunnallinen järjestö. Liitto on perustettu vuonna 1897 ja sillä on noin 750 kirjailijan ammatissa toimivaa jäsentä. Suomen Kirjailijaliitto on antanut strategiasta lausunnon verkkopalvelussa lausuntopalvelu.fi ja vastannut siellä lausunnonpyytäjän asettamiin kysymyksiin.

Kysymyskohta 1. Kulttuuripolitiikan tila v. 2016 – onko strategiassa esitetty näkemys kulttuuripolitiikan tilasta perusteltu

 

Näkemys nykytilasta on sinänsä perusteltu ja oikeansuuntainen. Analyysi kaipaisi kuitenkin jäsentämistä, sillä nyt se on varsin sekava kokoelma eritasoisia asioita peräkkäin. Analyysi voitaisiin ryhmitellä esimerkiksi seuraaviin kokonaisuuksiin: kulttuurin toimialan yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema, luovan työn tekijöiden ja taiteilijoiden asema, kulttuurilaitokset, kulttuurihallinto (EU-taso, valtiotaso ja kuntataso).

Käsitteiden määrittely strategiassa olisi paikallaan, taiteilija, luovan työn tekijä, kulttuuri jne. Monet ilmaisut jäävät epäselviksi ja epätäsmällisiksi. Tässä joitakin nostoja:

”Taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjonta sosiaali- ja terveydenhuollossa” vaatii täsmennystä. Mitä ovat taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut?

Mitä tarkoitetaan sillä, että ”kulttuurin toimialan arvostus ei ole seurannut sen merkityksen kasvua”? Tarkoitetaanko sillä kenties sitä, että kulttuurin toimialan merkitys yhteiskuntapolitiikassa on lisääntynyt, mutta kulttuurin toimialalle ei anneta riittäviä taloudellisia resursseja tai, että toimialaa aliarvostetaan, kun yhteiskunnallisten resurssien jakamista eri aloille ratkaistaan?  Huomio sinänsä toimialan arvostuksesta tai pikemminkin aliarvostuksesta on tärkeä ja oikea, mutta vaatisi tarkempaa auki kirjoittamista, etenkin jos ajatellaan arvostuksen puutteen näkyvän nimenomaan taloudellisissa panostuksissa.

Lisäksi todetaan, että ”kulttuurin ja luovan talouden kehitys ei ole ollut odotusten mukaista”. Mikä on ollut odotus ja paljonko tuosta odotuksesta on jääty?

Taiteilijoiden ja luovan työn tekijöiden koulutustasosta todetaan, että se on ”korkea, mutta että heidän osaamistaan ei hyödynnetä riittävästi muilla toimialoilla”. Jää avoimeksi, missä kaikkialla muualla osaamista tulisi hyödyntää, missä on potentiaali. Eikö se, että taiteilijat ja muut luovan alan tekijät toimivat juuri kulttuurin toimialalla riitä? Tässä kohdin tulisikin ottaa kantaa siihen, kuinka tämä koulutettu väki on omalle toimialalleen työllistynyt ja onko osaamisesta hyötyä muilla aloilla kuin suoraan kulttuurin toimialalla, ja mikä on mahdollinen työllistymispotentiaali, joka on hyödyntämättä.

Valtionosuutta saavat laitokset sekä kirjasto mainitaan analyysissä, lastenkulttuurikeskusten mainitseminen tuntuu tässä kohtaa irralliselta vaikka lastenkulttuuri onkin erittäin tärkeä asia. Onko kulttuurilaitoksia, joiden asemaa tulisi tässä kohtaa vielä tarkastella?

EU:n rakennerahastorahoituksesta mainitaan, että rahoitusosuus on vähentynyt. Syy tälle jää avoimeksi. Onko syynä suomalaisten hakemusten vähäisyys, rahojen vähentyminen yleisesti vai Suomen saaman osuuden pieneneminen? Tämä tärkeä huomio vaatisi avaamista.

Analyysissa viitataan siihen, että ”taiteenaloilla on tapahtunut kehitystä, joihin tuki – ja rahoitusrakenteet eivät ole riittävän hyvin vastanneet”. Tämäkin vaatisi täsmentämistä. Millaista kehitystä, millä taiteenaloilla ja missä kohtaa ei ole vastattu kehitykseen?

Nykytila-analyysiin voisi myös lisätä eri kulttuurin alojen kansainvälisen viennin näkökulman, tämänhetkisen tilanteen ja mahdollisen vientipotentiaalin.

Toimintaympäristön muutokset vuoteen 2025

Toimintaympäristön muutosanalyysissä on paljon hyvää ja oikeita asioita. Näkemyksen jäsentämiseen tulisi kiinnittää huomiota. Analysoitaessa kulttuuripolitiikan nykytilaa sekoittuvat keskenään taiteen ja kulttuurin harrastaminen, taiteen ja kulttuurin kuluttaminen, ammattimainen taiteen tekeminen sekä erilaiset instituutiorakenteet. Ehdotamme, että analyysit käytäisiin kertaalleen läpi ja jäsennettäisiin.

Monet ilmaisut ovat epätarkkoja ja lukija joutuu käyttämään mielikuvitusta arvaillakseen, mitä asiakirjan eri kohdissa oikein halutaan sanoa. Alla muutamia esimerkkejä ja poimintoja:

Analyysissä todetaan, että ”Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä kulttuurin rooli kunnissa vahvistuu. Kulttuuri nähdään paikallista elinvoimaisuutta ylläpitävänä ja vahvistavana voimana. Kulttuuritapahtumien merkitys kasvaa.”  Ilmaisu on epätarkka, oletettavasti tällä tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat siirtymään pois kuntien vastuulta ja tämän muutoksen seurauksena muut palvelut kuten kulttuuripalvelut nousevat kunnissa aiempaa keskeisempään rooliin.

”Kulttuurin toimialan – erityisesti kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöpolitiikkaan liittyvin – toimin voidaan tukea kestävää kehitystä.” Mitä tämä tarkoittaa?

”Yhteiskunnan monimuotoistuminen luo uusia mahdollisuuksia kulttuuriin perustuville tuotannoille ja palveluille.” Tarkoitetaanko tällä sitä, että entistä heterogeenisempi väestö kuluttaa myös entistä heterogeenisempää kulttuuria, eli että kulttuuripalvelut ja tuotannot lisääntyvät, kun kuluttajakunta on entistä monimuotoisempaa? Vai pitäisikö tätä tulkita jotenkin toisin?

”Elämyksellisten ja hyvinvointia lisäävien taide- ja kulttuuripalvelujen ja -tuotteiden kysyntä lisääntyy – suhteellisesti eniten ikääntyneemmissä väestöryhmissä.” Mitä ovat elämykselliset taide- ja kulttuuripalvelut? Entä hyvinvointia lisäävät?

”Kulttuurialan toimijoille avautuu uusia mahdollisuuksia saavuttaa ihmisiä ja vaikuttaa heihin sekä yksilöinä että yhteisöinä. ” Miten avautuu mahdollisuuksia? Miten niin yksilöinä ja miten yhteisöinä? Tämän sisältö jää aivan arvoitukseksi.

Koska strategia toimii ohjaavana, pidempiaikaisena työkaluna yli hallituskausien, on erittäin tärkeää, että asiat on esitetty selkeästi. Poliittisten päättäjien ja myös uusien virkamiesten tai kentän toimijoiden tulee päästä asiakirjan kautta sisälle kulttuuripolitiikan kentän asioihin.

Ovatko valtion kulttuuripolitiikalle asetetut strategiset tavoitealueet ja tavoitteet sellaisia, että ne edesauttavat toimialan toimijoita hahmottamaan omaa toimintaansa niiden valossa – jos ei, niin miltä osin tavoiteasettelu on virheellistä tai puutteellista?

Tavoitealueet ja tavoitteet ovat hyvin yleisiä, mutta hyväksyttäviä ja kiinnitettävissä ainakin meidän toimintaamme. Sekava toimintaympäristöanalyysi on kiteytynyt selkeämmiksi kokonaisuuksiksi ja tavoitealueiksi.  Luovan työn ja tuotannon nostaminen tavoitealueeksi ja tavoitemuotoilu itsessään on onnistunut.

Näkymässä kulttuuripolitiikasta v. 2025 nousee esille hiukan korostuneesti luovan työn hyödyntäminen sekä taiteen vaikutusten säteily laajasti eri yhteiskunnan alueille. Ilmaisun vapauden ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisen rinnalle tulisikin lisätä taiteen vapauden toteutuminen.

Lähivuosien kehittämistoimia strategian tavoitteiden toteuttamiseksi, vastaavatko lähivuosien kehittämistoimet strategiassa hahmotettuja kulttuuripolitiikan kehittämisen pitkän linjan näköalaa ja strategisia tavoitteita?

Esitetyt kehittämistoimet vastaavat tavoitteita ja näköalaa. Esitetyt kehittämistoimet ovat hyvin eritasoisia, osin varsin yleisiä ja joissain kohdin varsin yksityiskohtaisia.

Taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytyksissä on nostettu esille, että taiteenalakohtaiset erityispiirteet sekä taiteen alojen erilaisuus otetaan huomioon. Laajempaa alakohtaista tarkastelua ja kehittämistoimien yksilöintiä tarvitaankin jatkossa ja tavoitteiden ja kehittämistoimien yksilöiminen käytännön asioiksi eri aloilla on otettava seuraavaksi askeleeksi.

Nyt strategisissa kehittämistoimissa nostetaan, esille audiovisuaalinen kulttuuri yksittäisenä kulttuurin alana esille. Onko tämä ratkaisu tässä kohtaa oikea ja tulisiko myös muilta aloilta jo tehdä joitakin vastaavan tasoisia nostoja tähän yleisempään strategiaan? Mainittu kehittämistoimi on sinänsä erittäin tärkeä ja kannatettava, mutta ei täysin tasapainossa strategisen esitystavan kanssa.  Jos kyseessä on alakohtainen jo päätetty kehittämistoimi, olisiko syytä kerätä esimerkiksi strategian liitteeksi se sekä mahdolliset vastaavat jo päätetyt tai pitkällä suunnitelmissa olevat toimet yhteen?

 

 

Helsingissä 16.9.2016

SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY

Suvi Oinonen
toiminnanjohtaja