Kuva: Marjaana Malkamäki
Pääkirjoitus 1/2016
Kun kirjoitan tätä pääkirjoitusta, hallitus pohtii, mahtaisiko alhaisimpien alv-verokantojen nostaminen auttaa maamme talouden tervehtymistä. Tässä neuvoni teille, arvon päättäjät: Hylätkää kiireesti koko ajatus. Älkää ainakaan koskeko kirjojen ja lehtien alennettuun verokantaan, niin tärkeä se on kulttuurimme ja suomen kielen säilymisen kannalta. Jos kuitenkin päätätte siihen kajota, laskekaa veroa. Nostosta kärsisi koko kirja- ja lehtiala, joka viime vuosina on muutenkin joutunut todistamaan lukijakatoa.
Kirjailijoiden, lukijoiden ja koko kirja-alan näkökulmasta kirjojen liikevaihtoveron korotus on aina huonoa politiikkaa. Erityisen ajattelematonta se olisi nyt, kun kirjojen myynnin lasku viimein taittui, kiitos vilkkaan joulumyynnin. Yhä useampi kirja siis päätyi viime vuonna lukijan luettavaksi. Myyntilistat ovat aina kulloisenkin ajan näköisiä. Niin nytkin: kaunokirjallisuuden puolella kärkisijat jaettiin dekkaristien kesken. Tietokirjojen myyntilukuja kaunistivat ennen kaikkea jalkapalloilija Jari Litmasesta kertova teos sekä koko joukko aikuisten värityskirjoja. Näin viime vuonna, tänä vuonna ehkä toisin.
Mutta sitä ei käy kieltäminen, että useimpien lukijoiden mielestä kirjat ovat Suomessa kalliita. Liikevaihtoveron osuus hinnasta on sievoinen jo nyt, vaikka kirjoista maksetaankin veroa vain 10 % (sähkökirjoista valitettavasti täydet 24 %). Euroopassa on maita, joissa lukija kirjan ostaessaan ei maksa ostoksestaan lainkaan veroa. Tällaisia ”lukijan onneloita”, joissa kirjoja saa edullisesti, ovat esimerkiksi Englanti ja Irlanti. Niissä veropolitiikan harjoittajat ovat lakeja säätäessään olleet myös kulttuuripolitiikan harjoittajia. He ovat ymmärtäneet kirjallisuuden ja lukemisen kasvatuksellisen ja yleissivistävän merkityksen. Tuollaisia kaukokatseisia poliitikkoja kaivataan nyt myös lama-Suomessa.
Liian väkevä verokarhu kirjan ja lukijan välissä karkottaa lukijat kirjan luota. Hyväluontoisuudestaan huolimatta otso toimii tehokkaana pelotteena. Ja se puolestaan nakertaa kirjailijoiden työn edellytyksiä ja ruokkii työttömyyttä koko alalla. Joukko työttömiä lukijoita poikii pian työttömän kirjailijan.
Kirjailija arvostaa lukijoita, on aina arvostanut, onhan lukijaton kirjailija yhtä epätoivoinen ja onneton olento kuin kirjaton lukija. Juuri lukijat levittävät sanaa kirjoistamme, vaihtavat kokemuksia lukemastaan. Kirjan todellisuus ja lukijan todellisuus kohtaavat, milloin mitenkin. Lukija tuo kohtaamiseen omat kokemuksensa ja arvonsa ja peilaa niitä kirjan tarjoamiin elämyksiin ja arvoihin.
Seurauksena voi olla sivistynyt ja herkkävireinen tapaaminen, pitkäaikainen ystävyys tai raju kolari, ja paljon muuta. Ihastusta ja vihastusta, naurua ja itkua, hämmästystä ja hämmennystä – kaikki tunteet ovat mahdollisia, kun kirja ja lukija löytävät toisensa. Elinikäisiä suhteitakin tiedetään syntyneen, syvää riippuvuutta.
Kirja on kuin rumpu, jota lukija kumisuttaa. Parhaalta konsertti kuulostaa, kun rumpu on taiten tehty, ja soittaja innostunut. Silloin ääni kiirii kauas. Mitä alhaisemmaksi saadaan kirjan verotus, sitä komeammin ja taajempaan soivat kirjarummut ympäri Suomen. Tuota konserttia kuuntelevat mielellään niin kustantajat, kirjakauppiaat kuin me kirjailijatkin.
Jyrki Vainonen
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja
