Kuva: Tomi Kontio
Kuva: Tomi Kontio
Kirjailija on käännösoikeuksien myymisen suhteen pattitilanteessa. Kirjaa on vaikea saada maailmalle ennen kuin ensimmäinen käännös siitä on tehty. Maailmalla kirjasta puolestaan kiinnostutaan vasta kun se on jo käännetty.
Parisataasivuisen kirjan käännättäminen maksaa enemmän kuin kirjailija tienaa kirjasta keskivertomyynnillä Suomessa. Mitä enemmän on sivuja, sitä kalliimmaksi käännättäminen tulee. Mitä kirjailija voisi tehdä sen eteen, että hänen kirjansa julkaistaisiin myös ulkomailla?
– Minulta kysytään usein kirjaviennin menestysreseptiä. Vastaan, että kirjoita aivan poikkeuksellisen loistava kirja, joka myy yli 50 000 kappaletta ja voittaa Finlandian. Sen jälkeen kaikki on mahdollista, mutta siltikään mikään ei ole varmaa, sanoo Bonnier Rights Finlandin päällikkö Hanna Kjellberg, jonka neljän hengen tiimi myy WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan kirjailijoiden ulkomaanoikeuksia.
Kjellberg vertaa tuntemattoman suomalaiskirjailijan esittelemistä ulkomaisille kustantajille siihen, kun kirjailija yrittää saada kotimaassa läpi käsikirjoitustaan. Suomalaisiin kustantamoihin tulee vuosittain noin tuhat käsikirjoitusta, joista julkaistaan vain muutama.
– Ulkomaiset käännöskirjojen kustantajat saavat joka vuosi tuhansia ehdotuksia potentiaalisista julkaistavista kirjoista kaikkialta maailmasta, kaikilta maailman kielialueilta. Kun kuumimmat englanninkieliset bestsellerit on ostettu päältä, kisaavat suomalaiskirjat jäljelle jäävistä eksoottisten kielialueiden kirjojen paikoista koko muun maailman kirjojen kanssa. Tässä joukossa on saksalaisia ja ranskalaisia, latinalaisamerikkalaisia, pohjoismaisia, itäeurooppalaisia, aasialaisia ja niin edelleen. On selvä, että siinä kilpailussa pärjäävät parhaiten ne, joilla on tarpeeksi iso repullinen myös ulkokirjallisia valttikortteja, kuten palkintoja, palkintoehdokkuuksia ja vaikuttavat myyntiluvut.
– Kun ensimmäinen kauppa on saatu, alkavat muutkin maat kiinnostua. Nopeat myynnit alkuvaiheessa ovat tehokas keino, ja kun ensimmäisten joukossa on muutama suurempikin kielialue ja iso kustantamo, kirja voi mennä hyvinkin nopeasti moneen maahan. Paras tae kirjan ulkomaanmyynnin jatkumiselle on kuitenkin se, kun käännetty teos lyö itsensä läpi ja myy jossain maassa erittäin hyvin ja tieto siitä alkaa kulkea ulkomaisten kustantajien keskuudessa suusta suuhun. Vasta silloin voidaan puhua oikeasta ulkomaanmenestyksestä, ja sitä kieltähän ymmärtävät kaikki käännöskirjojen kustantajat, Kjellberg summaa.
Hanna Kjellberg. Kuva: Tomi Kontio
Kirjoita suomalaisesti mutta universaalisti
Kotimaanmenestyksen ja ulkomaankäännösten lisäksi merkitystä on myös kirjan aiheella.
– Ulkomailla suomalaiselta kirjalta odotetaan usein nimenomaan suomalaisuutta, mutta toisaalta tarinan pitää olla riittävän universaali. Oikeastaan kyse on jatkuvasta tasapainoilusta näiden kahden välillä. Ostaja toivoo, että kirja toimii kurkistusaukkona maahan, josta hänen lukijansa eivät vielä tiedä paljon mitään, mutta tekee sen universaalien hahmojen tai tapahtumien kautta, joihin on kuitenkin mahdollista samaistua.
”Ulkomailla suomalaiselta kirjalta odotetaan usein nimenomaan suomalaisuutta, mutta toisaalta tarinan pitää olla riittävän universaali.”
– Kärjistäen voisi sanoa, että jos albanialainen kirja kertoo ranskalaisista ja sijoittuu Pariisiin, sitä tuskin käännetään, ellei kyse ole Nobel-voittajasta. Mutta toisaalta – onhan meilläkin suomalaisen kirjailijan kirjoittama merkittävä kansainvälinen bestseller, joka sijoittuu faraoiden ajan Egyptiin. Eikä Waltarilla ollut lisävalttinaan sen enempää Finlandiaa kuin Nobeliakaan, Kjellberg muistuttaa.
Paljon riippuu siis silkasta onnesta. Myös vallitseva taloustilanne vaikuttaa: ostavatko kuluttajat ulkomailla käännöskirjoja vai enemmän kotimaista, miten kirjamyynnillä ylipäätään menee muissa maissa.
– Ja ennen kaikkea se, kenelle kirjaa ulkomailla tarjotaan. Kustantajat ovat erilaisia myös siellä, ja he valitsevat käännöskirjoja listoilleen erilaisin perustein.
Kjellbergin mukaan kirjailijan kannattaa pitää huoli siitä, että hänen kirjansa ulkomaanoikeuksia myy ammattitaitoinen agentti tai foreign rights -myyjä, jolla on toimivat kontaktiverkostot ja monipuolinen kokemus siitä, miten ala toimii. Jo pelkkien myyntityössä käytettävien materiaalien tuottaminen maksaa, eikä kirjailijan kannata lähteä esimerkiksi käännättämään näytekäännöstä kirjastaan omaan laskuunsa. Kirjailija ei voi myöskään hakea itse FILIn käännöstukea näytekäännöstä varten, vaan sitä voivat hakea vain kustantamot ja kääntäjät.
Kirjailijan käännöksistä saamat rahat ovat nekin usein pieniä. Esimerkiksi Itä-Euroopassa kirjan kauppahinta saattaa olla viisi euroa. Kun rojalteista menee yleensä noin 25 prosenttia agentille ja loput kirjailijalle, eivät summat päätä huimaa. Isoilla kielialueilla ja myynneillä tilanne on tietenkin parempi.
Ja jos kirjailijan teos saadaan myytyä maailmalle, kirjailijan pitää olla valmis myös promoamaan kirjaansa vieraalla kielellä ja matkustamaan kustantamojen pyynnöstä maailmalla.
Hanki agentti
Monella ulkomailla menestyneellä kirjailijalla on ruotsalainen agentti. Antti Tuomainen, Pajtim Statovci ja Sofi Oksanen ovat kaikki ruotsalaisella Salomonssonilla. Ruotsalaisen agentuurin listoille ei kuitenkaan noin vain mennä. Osaaville kirja-agenteille olisikin Suomessa tilausta.
– Ongelma on siinä, että ulkomaanoikeuksien myymisen tulot ovat epävarmoja ja usein myös niin pieniä, ettei toimintaa ole helppo saada taloudellisesti kannattavaksi, Kjellberg huomauttaa.
– Vaatii vuosien työn, verkostoitumista ja verkostojen päivittämistä, jotta osaa löytää oikean kontaktin oikealle kirjalle oikealla hetkellä.
Kjellberg painottaa luottamuksen merkitystä. Ulkomaisen kustantajan on voitava luottaa siihen, että hän myös saa sitä mitä luvataan.
– On käynyt niinkin, että kirjaa on myyty isolla hypetyksellä, mutta se ei sitten olekaan vastannut kustantajan saamaa mielikuvaa ja myynnitkin ovat jääneet paljon alle odotusten. Valitettavasti tämä useimmiten tarkoittaa myös sitä, että kirjailija saa sanoa adjö sille maalle.
Ammattitaidottomat oikeuksien myyjät voivat tehdä hallaa koko alalle tyhjillä lupauksilla. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että kustantamo ei enää osta mitään kyseisestä maasta tulevaa kirjallisuutta.
Tällä hetkellä käännösmarkkinat ovat ylikuumentuneet. Saksalaiset kustantamot ostivat Kjellbergin mukaan Frankfurtin kirjamessujen Suomi-teeman aikoihin niin paljon käännösoikeuksia, että markkinat eivät siellä vieläkään vedä aivan odotusten mukaisesti. Bestsellereille on kysyntää, mutta kirjallisemman kaunon markkinat sakkaavat monissa maissa. Vastareaktiona on syntynyt pienempiä kustantamoja, jotka ovat erikoistuneet laatukäännöskirjallisuuteen, usein myös pienemmiltä kielialueilta.
Laatukirjallisuuden käännettäväksi saaminen on vaikeaa puolin ja toisin. Suomessa julkaistaan vähemmän esimerkiksi virolaista tai saksalaista kirjallisuutta kuin näissä maissa suomalaista. Korkeakirjallisia romaaneja pidetään erikoistapauksina ja niiden myyntiluvut jäävät usein pieniksi.
Kirjoita omaäänisesti
Hanna Kjellbergin mielestä ulkomaanmarkkinoiden pointteja olisi hyvä pohtia jo käsikirjoitusvaiheessa myös suomalaisissa kustantamoissa. Kaikki kirjat eivät sovellu käännettäväksi, mutta kustannustoimittajilla on yleensä hyvä vainu siitä, mitkä kirjat saattaisivat myydä.
– Kustannustoimittamisen kulttuuri on meillä paljon lempeämpi kuin monessa muussa maassa. Englanninkielisissä maissa kustannustoimittaminen on lähempänä tuottamista, ote voi olla rusikoivakin. Suomessa ollaan melko helläkätisiä ja kunnioitetaan hyvin pitkälle kirjailijan itsemääräämisoikeutta.
Käännösoikeuksien myynti on maailmalla hyvin etupainoista. Seuraavaa kautta myydään jo ennen kuin kirja on Suomessa edes ehtinyt painoon.
– Meillä käsikirjoitukset myös valmistuvat hyvin myöhään suhteessa julkaisemisajankohtaan. Ihanteellista olisi, jos käsikirjoitus olisi täysin valmis vaikka jo puolikin vuotta ennen julkaisemista. Silloin olisi aikaa tehdä vielä yksi editointikierros, jossa pohdittaisiin, onko jotain mitä käsikirjoitukselle vielä voisi tehdä, jotta se solahtaisi sujuvammin myös ulkomaisiin kustantamoihin.
Lopulta ulkomaanmenestyksessäkin kyse on siitä selittämättömästä tekijästä, joka tekee kirjasta ainutlaatuisen, Kjellberg pohtii.
– Ehkä tämä on romanttinen näkemys kirjoittamisesta, mutta näen asian niin, että kirjailija ei voi eikä hänen kannata kirjoittaessaan ajatella, että nytpä kirjoitan ulkomaanmyyntiin menevän kirjan. Hänen pitää vain kirjoittaa oma kirjansa. Kirjan core on sen kielessä, ajattelussa ja uniikissa äänessä. Tärkeää on myös kirjan sisäinen eheys. Ja sen luominen vaatii kirjailijalta aikaa.
Urpu Strellman. Kuva: Tomi Kontio
Kirjoita pohjoismaisesti
Kirjallisuusagentti Urpu Strellman on vuoden alusta toiminut vastaperustetun Helsinki Literary Agencyn toimitusjohtajana ja toistaiseksi ainoana työntekijänä. Uusi agentuuri syntyi kolmen kustantamon, Teoksen, Gummeruksen ja Schildts & Söderströmin yhdistäessä voimansa. Agentuurilla on listoillaan parisenkymmentä kirjailijaa ja sen alkutavoite on saada myytyä maailmalle 50–60 kirjaa vuodessa. Se toimii kolmen perustajakustantamonsa kirjailijoiden edustajana, mutta tulevaisuudessa asiakkaaksi saatetaan ottaa kirjailijoita talojen ulkopuoleltakin.
”Tällä hetkellä käännösmarkkinoilla on kysyntää pohjoismaiselle elämäntyylille ja ilmiöille.”
– Tällä hetkellä käännösmarkkinoilla on kysyntää pohjoismaiselle elämäntyylille ja ilmiöille. Nordic noir -ilmiö on ruokkinut muitakin genrejä. Nyt ollaan kiinnostuneita myös cozy crime -dekkareista, jotka perustuvat raakojen murhien sijasta henkilösuhteisiin.
– Suomalainen kaunokirjallisuus kiinnostaa ja sen ulkomaanmyynti on ollut kasvussa. Suomalaiset ovat itsekin alkaneet ymmärtää, että meillä on kirjoja, jotka kiinnostavat maailmalla. Kirja-alalla tilanne on vaikea ja myyntiluvut ovat Suomessa olleet laskussa, mutta on positiivista että kirjallisuusvienti on silti kasvanut. Sillä on kirjailijoille taloudellistakin merkitystä. Pienistä puroista syntyy pieni virta, Strellman toteaa.
Tunne kärkesi
– Agentin työ on pitkälti sen miettimistä, että mikä juuri tässä kirjassa on ulkomaisen kustantajan kannalta kiinnostavaa. Mikä on se kärki, jolla tätä myydään. Laimea juonikuvaus ei riitä. Se vaatii kustantamojen tuntemusta, Urpu Strellman summaa.
Tärkeimpiä ovat kasvokkaiset tapaamiset eri kustantamojen edustajien kanssa. Strellman pyrkiikin matkustamaan paljon ja tapaamaan niin paljon eri kustantamojen edustajia kuin vain mahdollista.
Strellman on istunut myös toisella puolella pöytää ostajan paikalla ja tietää, että vaikka kirja olisi menestynyt kotimaassaan, ei menestys käänny noin vain maasta toiseen.
– Jos kustantaja sanoo heti ensimmäisellä tapaamisella ”Ei” jollekin kirjalle, ei sekään ole huono homma, sillä kielteinenkin vastaus kantaa informaatiota siitä, mitä kustantamolle kannattaa jatkossa tarjota.
– Kustantajia on paljon ja eri maiden kirjalliset perinteet poikkeavat toisistaan. Monissa maissa on kansalaisvelvollisuus lukea monenlaista kirjallisuutta. Esimerkiksi Ranskassa yleissivistykseen kuuluu lukea myös sarjakuvia.
– Minulle tuli Lontoon kirjamessuilla iloisena yllätyksenä se, että useampi britannialainen kustantaja sanoi, että käännetty kaunokirjallisuus on mennyt erinomaisesti kaupaksi. Suomessa käännetty kaunokirjallisuus on sitä vastoin ongelmissa.
Mitä kirjailija sitten voisi itse tehdä kirjansa maailmanvalloituksen eteen?
–Tietysti auttaa, jos kirjailijalla on kontakteja ulkomaisiin kirjailijoihin ja kustantamoihin sekä hyvä käännösnäyte ja markkinointimateriaalia. Agentuuria kannattaa etsiä Ruotsista tai Suomesta, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että agenttia kaipaa useampi kirjailija kuin nykyisten suomalaisten agentuurien listoille mahtuu.
– Englanninkielisessä maailmassa kirjailija ja agentti tekevät tiivistä yhteistyötä ja agentti on usein myös kirjailijan ensimmäinen kustannustoimittaja. Meilläkin voisi joissain genreissä toimia se, että agentti olisi mukana jo käsikirjoitusvaiheessa. Pitää kuitenkin miettiä, haluaako kaunokirjailija agenttia sössimään työtään, Strellman nauraa.
Tiia Strandén. Kuva: Tomi Kontio
Rojaltit kasvussa
FILIn johtaja Tiia Strandénin mukaan myös kirjailijoiden kirjallisuusviennistä saamat tulot ovat kasvamaan päin.
– Frankfurtin kirjamessujen Suomi-teeman satoa korjataan nyt rojalteina. Kun kirja-alaa vertaa musiikkiteollisuuteen, on ero silti huikea. Siinä missä kirjaviennistä saatiin Suomeen vuonna 2015 noin 2,3 miljoonaa euroa, oli musiikkiteollisuuden vientiarvo vuonna 2015 noin 42 miljoonaa euroa.
– Kirjavientiä voi ajatella kahdesta eri näkökulmasta: joko niin, että pyritään saamaan mahdollisimman paljon tuloja takaisin, tai sitten mahdollisimman paljon suomalaista kirjallisuutta maailmalle.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa korostuvat suuret kielialueet ja myyntiluvut, toisessa kulttuurivienti itseisarvona.
Suomessa on tällä hetkellä kustantamojen omien ulkomaanoikeuksien osastojen lisäksi vain yksi agentuuri, Elina Ahlbäck Literary Agency. FILI onkin järjestämässä syksyllä kirjallisuusagenttikoulutusta yhdessä AGMA:n (Luovan talouden agentit ja managerit -yhdistys) kanssa.
– Suomessa ollaan agentuurien lukumäärässä samassa tilanteessa kuin Norjassa ja Tanskassa. Sen sijaan Ruotsissa on toistakymmentä agentuuria, vaikka markkinat eivät eroa muista Pohjoismaista. Osana agenttien koulutusta onkin tarkoitus pohtia, mistä ero johtuu.
”Ruotsissa on toistakymmentä agentuuria, vaikka markkinat eivät eroa muista Pohjoismaista.”
Kirjan markkinointi maailmalla edellyttää kirjailijalta esiintymistaitoja ja matkalaukkuelämän sietämistä.
– Niin raadollista kuin se onkin, on kirjailijan osattava myös niin hyvin englantia, että hän pystyy esiintymään sujuvasti radiohaastatteluissa ja markkinointitilaisuuksissa. Kilpailu huomiosta on kovaa.
Kansainvälisenä trendinä on nyt se, että agentuurit hakevat lisätuloja elokuvaoikeuksien myynnillä ja elokuvatuottajat käyttävät agentteja käsikirjoitusten etsimisessä. Kirja-agentuurit yrittävät kaiken aikaa kehittää myös uusia bisnesmalleja ja voivat esimerkiksi myydä käännösoikeuksien lisäksi myös brändejä ja lisenssejä tv-sarjoihin.
– Se toimii ehkä kuvakirjojen kanssa, mutta kaunokirjallisten teosten lisensointi on jo kimurantimpaa, Strandén toteaa.
Filin rahoituksesta noin 80 prosenttia tulee valtiolta, loppuosa haetaan yksityisiltä säätiöiltä.
– Kirjavienti tarvitsee tukea siinä missä vaikkapa autoteollisuus, maatalous tai laivanvarustusteollisuus. Pitää muistaa, että kirjallisuusvienti ei voi kulkea vain Suomesta ulkomaille, vaan sen olisi toimittava myös toiseen suuntaan. Me olemme esimerkiksi pohjoismaisten lastenkirjojen maahantuonnin osalta pohjasakkaa yhdessä Grönlannin kanssa kun tilannetta vertaa muihin Pohjoismaihin.
Frankfurtin kirjamessujen Suomi-teema oli Suomen kaikkien aikojen kallein kulttuurin vientihanke. Hankkeen tuloksena markkinoille saatin yli 130 saksannosta. Helmi-Nelli Körkkö tutki Frankfurtin kirjamessujen teemavuoden vaikutusta kesäkuussa 2017 julkaistussa väitöskirjassaan Finnland.cool. – zwischen Literaturexport und Imagepflege. Tutkimuksen mukaan Suomen asema kansainvälisellä kirjallisuuden kentällä koheni messujen synnyttämän vientihankkeen myötä. Teemamaakonsepti oli silti ongelma. Körkön mukaan kirjaviennin sitominen Suomi-kuvaan ei vastaa sitä todellisuutta, jossa universaalit tarinat liikkuvat yli maiden ja kirjallisuuskentän rajojen (Vaasan yliopiston tiedote 9.6.2017).
Strandénin mielestä väite ei pidä paikkaansa, vaan messuilla mentiin nimenomaan kirjat edellä takertumatta maabrändiin.
Käännös tuo itsevarmuutta
Kirjailija Tua Harnon Oranssi maa -romaani on yksi niistä harvoista suomalaisromaaneista, jotka on myyty Yhdysvaltoihin. Romaani löysi tiensä maailmalle, kun sen näytekäännös päätyi Frankfurtin kirjamessuilla amerikkalaisen kustantamon edustajan käsiin. Romaani oli messuilla mukana OGA:n (Otavan ulkomaanoikeuksista ennen vastanneen osaston) markkinointilistalla.
– Amerikkalaiskustantamon edustaja oli ihastunut kirjaan, se oli pitänyt häntä otteessaan.
Oranssi maa kertoon Australian autiomaahan itseään etsimään lähtevästä naisesta. Se ei siis edusta tyypillistä suomalaista kirjallisuutta. Harno sanoo uskovansa, että nimenomaan suomalaisuutta kuvaava kirjallisuus kiinnostaisi maailmalla nykyistä enemmän.
– Suomalaisuus on eksoottista. Mutta ehkä on vaikea kirjoittaa teos, joka tavoittaisi erikoisuuden luontevalla tavalla käymättä ymmärryksen esteeksi toisten kulttuuripiirien lukijoille. Elena Ferranten Napoliin sijoittuva teossarja on täydellinen esimerkki tarinasta, joka voimakkaasta italialaisuudestaan huolimatta, tai oikeastaan sen takia, on niin valloittava. Kirjoittaisin itsekin mielelläni Suomi-teoksen, jossa olisi eheä, omalakinen maailmansa, mutta sisälläni ei ainakaan nyt ole sellaista tarinaa. Romaanihenkilöni kokevat irrallisuutta ja kaukokaipuuta. Siksi tarinani sijoittuvat varman jatkossakin ulkomaille tai kertovat ulkomaalaisista Suomessa.
Harno kertoo varautuneensa koko prosessin ajan siihen, että käännösprojekti saattaa milloin vain peruuntua. Se, että hanke toteutui, oli hänelle suuri ilo.
”Suurin yllätys oli lukea käännös. Teksti oli kirjoittamani tarina, mutta ei minun kieltäni.”
– Suurin yllätys oli lukea käännös. Teksti oli kirjoittamani tarina, mutta ei minun kieltäni. Pidin käännöksestä valtavasti, sillä oli oma, voimakas energiansa. Koen, että englanninnos toimii hyvänä käyntikorttina ulkomailla kulkiessani. Käännös helpottaa esimerkiksi työkontakteja tai haastattelujen tekemistä. En ole vain oudolla kielellä kirjoittava tyyppi oudosta maasta, vaan ihmiset voivat lukea itse teokseni. Helppouden lisäksi käännös tuo itsevarmuutta.
Mitä suomalaiskirjailijan pitäisi siis tehdä menestyäkseen maailmalla?
– Hankkia agentti, kirjoittaa loistavia teoksia, teettää upeita käännöksiä ja olla siellä, missä ostajat ovat. Joka vuosi maailmalla innostutaan jostain käännöskirjasta, eikä ole mitään syytä, miksi se ei voisi olla suomalainen kirja. Ei tietysti haittaisi jos kirjallisuus olisi kotimaassa elinvoimaista ja suosittua, se kantaa eteenpäin.
Tua Harno. Kuva: Tomi Kontio
——————–
Teksti: Venla Hiidensalo, kuvat: Tomi Kontio
JULKAISTU KIRJAILIJA-LEHDESSÄ 3/2017
