Joulupukki ja aineettomat oikeudet

kuva: Tomi Kontio

Näin joulun alla on hyvä hiljentyä peruskysymysten äärelle:

 

Kuka keksi joulupukin?

Joulupukin tarinan katsotaan juontuvan aina Pyhään Nikolaukseen, joka toimi nykyisen Turkin alueella sijainneen Myran piispana 300-luvulla. Legendan mukaan Nikolaus jakoi vanhemmiltaan perimänsä suuren omaisuuden köyhille. Lukuisten ihmeiden johdosta Nikolauksesta tuli myöhemmin muun muassa lasten, kauppiaiden, merenkävijöiden ja oluenpanijoiden suojeluspyhimys. Suuri vaikutus moderniin pukkiin on ollut myös englantilaisen ja hollantilaisen kansanperinteen hahmoilla “Father Christmas” ja ”Sinterklaas” (joka sekin pohjautuu Pyhään Nikolaukseen).

Nykyiseen muotoonsa joulupukki kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla Yhdysvalloissa. Todistettavasti ensimmäistä kertaa pukki ja porot liikkuivat ilmateitse vuonna 1823. Tämä käy ilmi runosta ”A Visit From St. Nicholas”, jonka tekijästä kiistellään yhä. Vuosien saatossa pukki lihoi ja muuttui punaiseksi. Lopullinen läpimurto tapahtui 1930-luvulla, kun ahvenanmaalaiset sukujuuret omaava Haddon Sundblom maalasi joulupukin Coca-Colan mainoskampanjaa varten. Suomeen iloinen ja helposti lähestyttävä pukki etabloitui tosin vasta 1960-luvulla.

 

Kuka omistaa joulupukin?

Koska joulupukin hahmo ja tarina ovat syntyneet kansanperinteestä ja kehittyneet hiljalleen lukemattomien ihmisten vuorovaikutuksessa, ei varsinaisia tekijöitä ole mahdollista osoittaa. Lisäksi on huomattava, ettei tekijänoikeus suojaa ideoita, vaan tekijän persoonallista ilmaisua, muotoa. Mahdollisilla tekijänoikeuteen perustuvilla väitteillä alkaa joka tapauksessa olla kiire; useimmissa maissa tekijänoikeuden voimassaolo lakkaa, kun 50 tai 70 vuotta on kulunut tekijän kuolemasta.

Selvää on, että esimerkiksi joulupukista tehty kuvitus voi edelleen saada tekijänoikeussuojaa. Luomuksen tulee ylittää ns. teoskynnys, eli sen on oltava riittävän itsenäinen ja omaperäinen. Coca-Cola-pukin maalannut Haddon Sundblom kuoli vuonna 1976, ja tekijänoikeus hänen maalauksiinsa on edelleen voimassa ympäri maailman. Edellä mainittu pätee myös muihin teoslajeihin, tässä tapauksessa siis vaikkapa joulupukin edesottamuksista kertoviin kaunokirjallisiin esityksiin, näytelmiin ja elokuviin.

Yhdysvalloissa joulupukki on ainakin kerran päätynyt oikeuteen asti. Kyse oli kahdesta joulupukkia esittävästä kuusenkoristeesta, jotka muistuttivat läheisesti toisiaan. Tuomioistuin vahvisti, ettei tekijänoikeussuoja ulotu joulupukin stereotyyppisiin elementteihin. Jokainen voi vapaasti valmistaa kuvan ”hilpeästä, pulleasta vanhemmasta herrasmiehestä, jolla on yllään punainen asu ja taipuisa hattu, musta vyö ja saappaat”. Tuomioistuin katsoi kuitenkin, että koristeen A omaperäisyyttä ilmentävät elementit toistuivat olennaisesti samanlaisina koristeessa B, ja että kyseessä oli kokonaisuutena arvioiden todennäköinen tekijänoikeuden loukkaus. Tämä riitti koristeiden poistamiseen markkinoilta.

Asia erikseen ovat vielä tavaramerkit. Nokkelat juristit kautta maailman ovat keksineet rekisteröidä useita joulupukkiin liittyviä tavaramerkkejä. Tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus käyttää merkkiä elinkeinotoiminnassa tavaroiden ja palvelujen tunnuksena. WIPOn kansainvälisestä tavaramerkkitietokannasta löytyy hakusanalla ”Santa Claus” 160 voimassa olevaa merkkiä ja 15 vireillä olevaa hakemusta. Erityisesti suomalaiset ovat virallistaneet joulupukkia ahkerasti. Esimerkiksi Rovaniemen kaupunki on joulupukin ”virallinen kotikaupunki”, lentokenttä ”virallinen lentokenttä” ja napapiirin pajakylä ”virallinen toimisto”. Yhdysvalloista löytyy joulupukin ”virallinen keksi”. Kuten Markus-setä opetti, oikea joulupukki asuu Korvatunturilla. Valitettavan todennäköistä on, ettei häneltä ole kysytty mitään.

 

Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies