Kuva: Tomi Kontio
Tekijänoikeus muodostuu taloudellisista ja moraalisista oikeuksista. Taloudellisilla oikeuksilla tarkoitetaan tekijän yksinomaista oikeutta määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Taloudelliset oikeudet mahdollistavat teoksen käytöstä sopimisen ja sen, että tekijä saa käytöstä korvauksen. Moraaliset oikeudet suojaavat tekijän persoonaa ja hänen suhdetta luomaansa teokseen. Lähtökohtaisesti tekijä ei voi luopua moraalisista oikeuksistaan.
Yksi moraalisista oikeuksista on niin sanottu isyysoikeus. Suomessa isyysoikeudesta säädetään tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentissa, jonka mukaan ”kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii”. Säännöstä sovelletaan myös esittäviin taiteilijoihin.
Velvollisuus ilmoittaa tekijä tai esittäjä ei siis ole ehdoton. Hyvän tavan mukaisuutta arvioidaan aina tapauskohtaisesti kiinnittämällä erityistä huomiota alan tapaan. Esimerkiksi tietokoneohjelmien, mainoksien tai yritysten kotisivujen yhteydessä ei yleensä mainita niiden tekijöitä. Kirja-alalla tapana tapana taas on, että kirjailija mainitaan aina selvästi sekä kirjan kannessa että sen nimiölehdellä.
Joillain aloilla, kuten musiikkialalla, sähköinen julkaiseminen on vaikuttanut epäedullisesti tapaan ilmoittaa tekijä tai esittäjä. Tekijänoikeusneuvosto antoi elokuussa merkittävän lausunnon koskien esittävien taiteilijoiden ilmoittamista musiikin suoratoistopalvelussa. Studiomuusikko oli mainittu muiden esittäjien ohella alun perin cd-muodossa julkaistujen äänitteiden kansivihkoissa, mutta kyseessä olleesta suoratoistopalvelusta vastaavat tiedot puuttuivat.
Kuten lausunnon hakija totesi, muusikon työtilaisuudet saattavat olla kiinni siitä, että hänet tunnistetaan esimerkiksi vaikutuksen tehneen kitarasoolon soittajaksi. Kyse on paitsi tekijöiden ja esittäjien kunnioittamisesta, myös yleisön palvelemisesta. Vastineessaan suoratoistopalvelua tarjoava yhtiö toi esille, että se suhtautuu pohjimmiltaan erittäin myönteisesti esittävien taiteilijoiden ja tekijöiden mainitsemiseen. Ongelmana on kuitenkin se, että monessa tapauksessa yhtiö ei saa oikeudenhaltijoista joko lainkaan tietoja tai tiedot ovat puutteellisia. Lisäksi yhtiö totesi, että musiikin suoratoistopalveluissa on ollut tähän asti vakiintuneena tapana jättää tekijä ja esittäjä mainitsematta.
Tekijänoikeusneuvoston mukaan musiikin suoratoistopalvelujen ala on vielä varsin nuori, joten alalla vakiintuneesta ja hyvän tavan mukaisesta käytännöstä ei voida vielä kiistattomasti ja yksiselitteisesti puhua. Syytä poiketa tekijänoikeuslain pääsäännöstä ei ollut olemassa. Neuvosto katsoi, että esittäjätiedot olisi hyvän tavan mukaisesti tullut ilmoittaa. Kun näin ei menetelty, oli kyseessä lähtökohtaisesti esittäjän moraalisten oikeuksien loukkaus.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kirja-alalla ei ole ilmennyt vastaavia ongelmia; kirjailija ilmoitetaan asiallisesti silloinkin, kun teos julkaistaan sähköisesti. Sähkökirjoista löytyvät vastaavat tiedot kuin painetuistakin kirjoista. Äänikirjoissa kirjailija mainitaan yleensä selkeästi myös itse ääniraidalla.
Tekijänoikeusneuvoston lausunto on kuitenkin erittäin tärkeä kaikkien tekijöiden, myös kirjailijoiden, ja esittävien taiteilijoiden kannalta. Lausunto antaa vahvan viestin siitä, että isyysoikeutta tulee kunnioittaa myös kun teos julkaistaan sähköisesti; tekijyyttä tai esittäjyyttä ei siis saa häivyttää. Asialla on todennäköisesti tulevaisuudessa vielä korostuneempi merkitys, kun yhä suurempi osa teoksista julkaistaan myös tai ainoastaan sähköisesti.
Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies
