Suomen Kirjailijaliiton 120-vuotisjuhlavuoden hanke tuli marraskuussa päätökseensä, kun kirjailijat Sanna Karlström, Markku Karpio ja Christian Rönnbacka matkasivat hankkeen viimeiselle, viidennelle vierailulle Tukholman yliopistoon ja Suomen Tukholman-instituuttiin. Kahden päivän mittaisella vierailulla tavattiin kirjallisuuden kääntämisestä kiinnostuneita opiskelijoita ja keskusteltiin kirjailijan ammatista ja suomalaisesta nykykirjallisuudesta.

Kylmä tuuli puhaltaa Tukholman kaduilla, sää enteilee sadetta, mutta selviämme vielä kuivin jaloin. Ilta hämärtyy jo, kun suuntaamme vierailulle Suomen Tukholman-instituuttiin. Instituutin monikerroksinen juhlava talo on valmistunut alunperin NMKY:lle vuonna 1896. Vuonna 1970 Stiftelsen Finlands Hus osti talon, ja 2000-luvun alussa talo koki mittavan remonin. Nykyisin talosta löytyy instituutin omien toimitilojen lisäksi kokoustiloja, kirjasto, lukusali, näyttelytila ja talvipuutarha – saunaosastoa unohtamatta.

Talon toisessa kerroksessa sijaitseva kirjasto on upea ikkuna suomalaiseen kirjallisuuteen. Nimikkeitä kirjastossa on lähes 20 000, uutuuskirjoja on saatavilla hyvin, ja runovalikoima ja lastenosasto ovat kattavat niin ikään. Instituutin johtaja Anders Eriksson ja kirjastovirkailija Eija-Liisa Knuutinen kertovat meille kirjaston pitkästä historiasta: kokoelma sai alkunsa Tukholman Suomalaisen seuran aloitteesta jo vuonna 1894. Vuonna 1978 seura luovutti kirjaston Suomen instituutille ja syksyllä 1997 kirjasto avattiin instituutin tiloissa. Kirjaston toiminta on vilkasta ja aktiivista, kävijöitä riittää, minkä lisäksi kirjaston kokoelmiin kuuluvia kirjoja on mahdollista tilata ja palauttaa myös muihin Tukholman läänin alueella sijaitseviin kirjastoihin.

Instituutin Toplius-salissa järjestettävä kirjallisuusilta alkaa. Kirjailijavieraita haastattelevat Tukholman yliopiston suomen kielen opettajat Heidi Grönstrand, Terhi Hintikka ja Outi Oja. Keskustelun aiheet liikkuvat kirjailijan työssä ja kirjailijoiden tuotannossa: miten aiheet ja teemat valikoituvat? Miten teoksen päähenkilö syntyi ja miten hahmoa teoksissa rakennetaan? Millainen lastenkirja- ja lukemiskulttuuri Suomessa on? Mitä kieli merkitsee ja millainen on kirjailijoiden suhde ruotsin kieleen? Avoin tilaisuus houkuttelee paikalle paljon kuulijoita, yleisö esittää kysymyksiä aktiivisesti.

Seuraavana päivänä suuntaamme Tukholman yliopistoon ydinkeskustan ulkopuolelle Östermalmin pohjoisosaan. Vuonna 1878 perustetussa yliopistossa opiskelee nykyään kaikkineen lähes 80 000 opiskelijaa. Suomen kielen oppiaine kuuluu yliopistossa samaan laitokseen slaavilaisten ja balttilaisten kielten sekä hollannin ja saksan kielen kanssa. Opetukselle leimallista on, että opiskelijoiden lähtökohdat kielen opiskeluun ovat hyvin moninaiset: toiset opiskelijoista ovat äidinkieleltään suomenkielisiä – toisilla saattaa olla suomalaisia sukujuuria tai halu kielen oppimiseen on syttynyt muista syistä. Suomen kielen opettajia yliopistossa on kymmenkunta, ja opetusta annetaan tuntimäärällisesti paljon.

Käännöstyöpajaan osallistuvat yhdeksän opiskelijaa ovat kääntäneet ennakkotehtävänään katkelmia Karlströmin, Karpion ja Rönnbackan teoksista. Nyt opiskelijat pääsevät keskustelemaan käännöksistään yhdessä kirjailijoiden kanssa sekä vertailemaan käännösratkaisuja keskenään. Opiskelijat jakautuvat kolmeen ryhmään: jokainen ryhmä käy käännettyä tekstiä läpi kirjailijan kanssa tunnin ajan, jonka jälkeen on aika siirtyä seuraavan kirjailijan luo seuraavan tekstin pariin. Suomen kielen opettajat Heidi Grönstrand, Outi Oja ja Laura Lunnevuori ohjaavat intensiivistä työskentelyä.

Opiskelijat nostavat teksteistä esille tarkkoja ja yksityiskohtaisia kysymyksiä: Saako runon säejakoa muuttaa? Tuleeko euro kääntää euroiksi vai käännetäänkö summa kruunuiksi ruotsalaista lukijaa ajatellen? Miten kääntää ”pitkäpyrstöinen harakka” tai “lentokoneen laskuportaat”? Entä miten tulisi kääntää suomenkielisessä romaanissa olevat ruotsinkieliset ilmaukset? Millä tavoin kääntäjä voisi perehtyä poliisin käyttämään kieleen ja löytää tarvittavaa sanastoa? Työpajatyöskentelyn päätteeksi osanottajat kokoontuvat vielä yhteen, ja ohjaajat summaavat ryhmissä käytyä keskustelua. Suomen kielen opettaja Outi Oja esittelee käännösstrategioita ja opiskelijat kertovat, miltä kääntäminen kaiken kaikkiaan tuntui: osallistujista muutamat ovat tottunut kääntämään asiatekstejä, mutta kaunokirjallisuuden kääntäminen on kokemuksena kaikille uusi. Käännöstyöpajan jälkeen opiskelijoiden päivä jatkuu vielä palkitun kääntäjän Janina Orlovin luennolla – meidän on sen sijaan aika palata Suomeen.

FILIn käännöstietokannan mukaan suomenkielistä kaunokirjallisuutta on käännetty viime vuosina ruotsiksi 12–15 nimikkeen vuosivauhdilla. Toiveena onkin, että nyt tavatut opiskelijat innostuisivatkin hankkeen myötä tutustumaan tarkemmin kaunokirjallisuuden kääntämiseen ja suomenkieliseen kirjallisuuteen.

Kaikkiaan Kirjailijaliiton toteuttaman hankkeen puitteissa on kuluneena vuonna vierailtu viidessä yliopistossa ja tavattu 200 suomen kielen opiskelijaa. Vierailujen tarkoituksena on ollut laajentaa opiskelijoiden tietämystä suomalaisesta kirjallisuudesta ja tarjota konkreettisten käännösharjoitusten kautta kurkistus kääntäjän ammattiin. Vaikka vastaanotto on jokaisessa yliopistossa ollut lämmin ja innostunut, ovat hankkeen varsinaiset tulokset nähtävissä viiveellä parin vuoden kuluttua: silloin tiedämme, ovatko tapaamamme opiskelijat hakeutuneet kääntäjän ammattiin ja onko vierailujen tuloksena mahdollisesti syntymässä uusia käännöksiä.

Kiitämme Caenin, Petroskoin, Wienin, Pekingin ja Tukholman yliopistoja sekä yliopistojen suomen kielen opettajia, Suomen suurlähetystöä Wienissä, Suomen suurlähetystöä Pekingissä, Suomen Tukholman-instituuttia, Karjalan tasavallan kansalliskirjastoa, Caenin kaupunginkirjastoa Bibliothèque Alexis de Tocqueville, FILIä ja Opetushallitusta lämpimästi kaikesta yhteistyöstä.

Anna Chydenius
projektikoordinaattori