Asia: Euroopan komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla, COM(2016) 593 final

Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle 14.10.2016

 

Suomen Kirjailijaliitto on suomenkielisten kaunokirjailijoiden valtakunnallinen järjestö. Liitto on perustettu vuonna 1897 ja sillä on noin 750 kirjailijan ammatissa toimivaa jäsentä. Kiitämme lausuntopyynnöstä ja haluamme lausua asiassa seuraavaa:

  1. Kohtuullinen korvaus

Pidämme erittäin tärkeänä, että ehdotuksessa tunnustetaan tekijöiden oikeus kohtuulliseen korvaukseen teostensa hyödyntämisestä. Kirjailija on teokseensa liittyvistä oikeuksista neuvotellessaan selvästi heikommassa asemassa kuin kustantaja, tuottaja tai muu vastaava taho. Osapuolten epätasapainoisesta neuvotteluasemasta johtuen on välttämätöntä, että tekijöiden oikeus kohtuulliseen korvaukseen turvataan lainsäädännössä.

14 artikla, avoimuusvelvoite. Teosten digitaaliseen käyttöön liittyvät arvoketjut ja korvausmallit eivät ole tällä hetkellä läpinäkyviä. Digitalisoituminen on moninaistanut teosten käyttömuotoja ja ansaintamalleja. Kirja-alalta mainittakoon nopeasti yleistyneet luku- ja kuunteluaikapalvelut, joissa kuluttaja voi kuukausimaksua vastaan lukea ja kuunnella rajattomasti palvelussa olevia teoksia. Kirjailijat eivät tällä hetkellä saa asianmukaista tietoa siitä, miten heidän teoksiaan on palveluissa käytetty. Arvoketju kuluttajan ja kirjailijan välillä ei ole läpinäkyvä. Kirjailija sopii teosten välittämisestä ensin kustantajan kanssa, joka sopii asiasta edelleen palveluiden kanssa. Kirjailija ei saa tietoa siitä, millä perusteella palvelu maksaa kustantajalle. Täten epäselväksi jää myös se, miten ja mistä hänen tekijänpalkkionsa muodostuu.

Arvoketjun läpinäkyvyyttä turvaava 14 artiklan avoimuusvelvoite on välttämätön edellytys sille, että tekijät voivat arvioida sopimustensa kohtuullisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimiin niiden kohtuullistamiseksi.

15 artikla, sopimuksen sopeuttamisjärjestely. Kirja-ala, kuten monet muutkin perinteiset alat, on murroksessa. Teosten käyttömuotojen ja ansaintamallien jatkuvan kehityksen takia sopimuksen kohtuullisuutta voi olla vaikeaa arvioida sopimuksentekohetkellä. On erittäin tärkeää, että sopimusta on mahdollista jälkikäteen tarkistaa, mikäli alun perin sovittu tekijänpalkkio osoittautuu kohtuuttoman vähäiseksi suhteessa tekijän sopimuskumppanin teoksen hyödyntämisestä saamiin tuloihin ja hyötyihin. Sopeuttamisjärjestelyn merkitys korostuu entisestään silloin, kun oikeudenluovutus on määritelty sopimuksen tarkoitukseen nähden liian laajaksi, sopimus on pitkäaikainen, tai kun oikeudet on luovutettu kertakorvausta vastaan.

Ehdotuksen mukaan sopeuttamisjärjestely koskisi vain oikeuksien hyödyntämisestä sovittua korvausta. Katsomme, että järjestelyn piiriin tulee ottaa myös tekijänoikeuden luovutusta koskevat muut sopimusehdot. Sopimuksia on voitava tarkastella kokonaisuutena.

16 artikla, riitojenratkaisujärjestely. Kynnys järjestelyn käyttämiseen tulee olla mahdollisimman matala. Tällä hetkellä kirjailijat eivät turvaudu oikeudenkäynteihin kuluriskin ja yhteistyösuhteiden menettämisen pelon takia silloinkaan, kun sopimuksen ehdot ovat selvästi kohtuuttomia. Artiklan lopullisessa sanamuodossa järjestelyltä on edellytettävä vähintäänkin kustannustehokkuutta ja nopeutta. Lisäksi alan järjestöille tulee antaa itsenäinen oikeus vaatia sopimuksen sopeuttamista tekijän puolesta. Mikäli edellä mainittuja muutoksia ei tehdä, artiklan käytännön merkitys uhkaa jäädä vähäiseksi.

  1. Kustantajien oikeudet

11 artikla, lehtikustantajien lähioikeus. Vastustamme erillisen lähioikeuden säätämistä lehtikustantajille. Tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle, eli sille luonnolliselle henkilölle, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Tuemme Suomen kantaa (OKM2016-00098), jonka mukaan ”[l]ähtökohtana pitäisi edelleen olla se, että kustantajat toimivat niille siirrettyjen oikeuksien varassa”. Kustantajien lähioikeudesta säätäminen merkitsisi perusteetonta puuttumista sopimusvapauden periaatteeseen ja tekijöiden oikeudelliseen asemaan. Kuten Suomen kannassa todetaan, ”[l]ähioikeussuojan perustaminen kustantajille olisi ristiriidassa pyrkimyksille ja tarpeelle vahvistaa tekijöiden asemaa suhteessa kaupallisiin hyödyntäjiin”. Lisäksi erillinen lähioikeus monimutkaistaisi sääntelyä. Kuten Suomen kannassa todetaan, ”[s]isämarkkinoilla pikemminkin tulisi vähentää kuin lisätä oikeuksien pirstaloitumista”.

 

12 artikla, korvausvaateet. Vastustamme ehdotusta säätää kustantajien oikeudesta teosten jälkikäyttökorvauksiin. Kuten edellä todettiin, tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle, eli sille luonnolliselle henkilölle, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Tekijänoikeuden tarkoitus on suojata tekijän luovaa panosta. Korvausoikeuden perustaminen lainsäädännön keinoin muulle kuin teoksen tekijälle merkitsisi vakavaa puuttumista tekijänoikeuden perusteisiin ja tekijöiden kansainvälisissä sopimuksissa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä kansallisessa lainsäädännössä turvattuihin oikeuksiin.

 

Tekijöiden ja kustantajien välinen yhteistyö perustuu sopimiseen. Se, mitä oikeuksia kustantajalle siirtyy, tulee jatkossakin määrittää osapuolten välisissä sopimuksissa, ei lainsäädännössä. Kustantajien oikeudesta teosten jälkikäyttökorvauksiin säätäminen merkitsisi vakavaa ja perusteetonta puuttumista sopimusvapauteen. On selvää, että korvausoikeuden perustaminen lainsäädännön keinoin heikentäisi huomattavasti tekijöiden asemaa.

 

Ehdotukselle säätää kustantajien oikeudesta teosten jälkikäyttökorvauksiin ei ole esitettävissä oikeudellista, saati muuta hyväksyttävää perustetta. Koska korvausoikeudesta säätäminen merkitsisi lisäksi vakavaa puuttumista tekijöiden oikeuksiin ja sopimusvapauteen, katsomme, että siitä tulee luopua kokonaan.

 

Kirjailijoilla ja kustantajilla on monessa asiassa samat intressit. Se, että kustantaja menestyy, on myös kirjailijan etu. Jaamme huolen toimintaympäristön muutosten vaikutuksista kustantajien liiketoimintaan. Ratkaisuna ongelmiin ei kuitenkaan saa olla tekijöiden perustavanlaatuisiin oikeuksiin puuttuminen. Heikommassa asemassa olevan osapuolen aseman heikentämistä entisestään ei voida pitää hyväksyttävänä.

  1. Muut asiat

3 artikla, tekstin- ja tiedonlouhinta. Käsitettä ”tekstin- ja tiedonlouhinta” ei ole mahdollista määrittää lainsäädännön tasolla riittävän tarkasti. Ehdotuksen mukaan tekijöillä ei olisi oikeutta korvaukseen rajoituksen nojalla tapahtuvasta teosten käytöstä. Pakottavan lainsäädännön sijaan tarvitaan joustavia sopimuksiin perustuvia järjestelyjä, joissa tekijöiden ja käyttäjien oikeutetut intressit ja erityistarpeet voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Vastustamme ehdotusta säätää tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevasta pakollisesta tekijänoikeuden poikkeuksesta.

 

4 artikla, teosten ja muun aineiston käyttö digitaalisessa ja rajatylittävässä opetustoiminnassa. Kuten edellä, pakottavan lainsäädännön sijaan tulee hyödyntää sopimuksiin perustuvia järjestelyjä. Ehdotuksessa ei ole lainkaan määritelty käsitettä ”opetuksen havainnollistaminen”, joten rajoitus saattaisi helposti laajentua koskemaan kaikenlaista teosten opetuskäyttöä. Lisäksi ehdotus ei takaisi tekijöille oikeutta kohtuulliseen korvaukseen rajoituksen nojalla tapahtuvasta käytöstä, vaan jättäisi asian jokaisen jäsenvaltion erikseen ratkaistavaksi. Vastustamme ehdotusta säätää opetuksen havainnollistamista koskevasta pakollisesta tekijänoikeuden poikkeuksesta.

 

7 artikla, myynnistä poistuneiden teosten käyttö kulttuuriperintölaitoksissa. Kirjojen kaupallinen elinkaari on muuttunut sähköisten käyttömuotojen myötä. Moni perinteisistä jakelukanavista jo aikaa sitten poistunut teos voi saada uuden elämän sähköisessä muodossa. Tästä johtuen on hyvin vaikeaa määrittää, milloin teoksen ei ehdotuksen mukaisesti voisi enää kohtuudella olettaa tulevan saataville. Tekijälle tulee kaikissa tapauksissa varata oikeus kieltää teostensa käyttö. Edellä mainitulla varauksella kannatamme ehdotusta, koska se voidaan toteuttaa asianmukaisesti sopimuslisenssin avulla.

 

13 artikla, suojatun sisällön käyttö tietoyhteiskunnan palveluissa. Pidämme positiivisena, että ehdotuksessa puututaan verkkoympäristön ns. ”arvokuiluun”, ja sillä pyritään lisäämään oikeudenhaltioiden ja palveluntarjoajien yhteistyötä oikeudenloukkauksiin puuttumiseksi. Asianmukaisten oikeussuojakeinojen takaaminen oikeudenhaltijoille on ehdoton edellytys toimiville sisämarkkinoille.

 

Helsingissä 14.10.2016

SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY

Suvi Oinonen
toiminnanjohtaja