Taidetta pakon edessä

Kuva: Tomi Kontio

Toiminnanjohtajalta 3/2015

Heinäkuussa Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa jutussa, jossa vastakkain olivat Bazar Kustannus ja kirjailija Sofi Oksanen. Oksanen tuomittiin 35 000 euron vahingonkorvauksiin. Bazar oli vaatinut lähes 800 000 euron vahingonkorvauksia.

Tapaus on kaikkiaan niin absurdi, että tuomion luettuani tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta kirjoittaa koko asiasta. Tapaus meni pääpiirteissään niin, että kirjailija oli tehnyt kustannussopimuksen kirjasta hyvin varhaisessa vaiheessa. Sopimuksen tekovaiheessa ei ollut käsikirjoitusta, vain työnimi ja sopimukseen liitetty kuvaus kirjan aiheesta. Kustannussopimus koski tiettyä, erikseen määriteltyä teosta, ei siis mitä tahansa seuraavaa tulevaa teosta, vaikka Bazar asian niin esitti omissa vaatimuksissaan. Käsikirjoituksen jättöaikaa ei määritelty, kirjailija oli nimenomaan halunnut jättää aikataulun avoimeksi. Syy aikataulun pois jättämiselle oli luonnollisesti se, ettei käsikirjoitusta ollut vielä aloitettukaan, ja sen valmistumisaikaa oli mahdoton arvioida. Kustantajalle oli annettu oikeus tulevaan teokseen määräajalle, kymmeneksi vuodeksi.

Kirjailijalle tuli sopimuksen kirjoittamisen jälkeen muita työmahdollisuuksia, syntyi näytelmäkäsikirjoitus, siitä syntynyt romaani ja toinen romaani. Suunnitelmat muuttuivat, muut työt veivät mukanaan. Käsikirjoitus, josta Bazarin kanssa oli sovittu, jäi syntymättä. Käräjäoikeus katsoi, että sopimus oli sitova ja käsikirjoitus olisi pitänyt toimittaa kohtuullisessa ajassa kustantajalle. Lisäksi kirjailija joutui maksamaan kustantajalle korvausta saamatta jääneestä voitosta. Tätä kirjoittaessani en tiedä, jääkö heinäkuinen käräjäoikeuden tuomio voimaan.

Kirjailijan ammatissa erilaiset työt ja teosten luominen kulkevat limittäin ja rinnatusten. Taiteellisen työn luonteeseen kuuluu, että hankkeita jää toteuttamatta ja suunnitelmat muuttuvat. Työsuhteessa olevilla on mahdollisuus irtisanoutua, ottaa uralleen uusi suunta ja vastaanottaa muu työ, jos sellainen eteen tulee. Kirjailija näköjään joutuu käräjille ja korvaamaan spekulatiivisia saamatta jääneitä voittoja.

Jos sopimus solmitaan pelkästä aihiosta, ennakkoja ei makseta eikä käsikirjoituksen jättämisellekään aseteta määräaikaa, kustantaja ottaa tietoisen riskin. Kirjaa tehdään aina yksilöllisenä luovana työnä, eikä taiteellista työtä voi pakottaa syntymään, ellei se ole syntyäkseen, sen tietävät kaikki alasta perillä olevat. Vahingonkorvaus ei perustu mihinkään konkreettiseen.

Korvaus saamatta jääneestä voitosta perustuu kuvitteellisiin laskelmiin kirjasta, jota ei ole olemassakaan. Mitäs jos olisikin käynyt niin, että kirjailija olisi antanut kustantajalle käsikirjoituksen, mielestään valmiin. Kustantaja olisi perääntynyt ja ollut sitä mieltä, ettei käsikirjoitus ole sopimuksen mukaisesti valmis käsikirjoitus. Kirjailija hakisi vahingonkorvausta menetetystä työajasta ja saamatta jääneistä voitoista? Toisaalta on niinkin, ettei sopimuksen solminen ole vielä sopimus siitä, että kustantajalle luovutettava käsikirjoitus olisi hyvä tai myyvä. Se on tietysti kirjailijan työn lähtökohta, mutta takeita siitä ei ole, ja se riski on kustantajan kannettava. Kun kirja julkaistaan, se elää omaa elämäänsä. Voi olla, että aihe ei kiinnosta, ennakkotilauksia tulee nihkeästi, painos jää pieneksi eikä mediahuomiota saati arvosteluja heru. Toki voi käydä toisin ja niin tietysti toivoisi kaikkien kirjojen kohdalla käyvän.

Vahingonkorvauksiin ei olisi pitänyt tuomita. Sopimuskautta olisi vaikka voitu jatkaa ja jos kirja syntyy, sen kustantaja olisi Bazar. Jos teosta ei synny, niin sitten sitä ei kerta kaikkiaan synny. Lisäksi mutkat on vedetty kertakaikkisen suoriksi, kun on päädytty lopputulemaan, että kustantajalle luovutettu käsikirjoitus tuottaa automaattisesti samanlaisen myynnin ja voiton kuin kirjailijan edelliset teokset keskimäärin. Jos näin olisi, olisi kustannusalalla ja kirjailijoilla aika paljon helpommat oltavat. Ja mitenkähän olisi käynyt, jos kyseessä olisi ollut esikoiskirjailijan kanssa solmittu sopimus?

Suvi Oinonen
Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja