Suutarin lapsen kengät

Kuva: Tomi Kontio

Olen ollut liiton toiminnanjohtajana nyt seitsemän ja puoli vuotta. Toisinaan eri yhteyksissä on yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien kanssa tullut puhetta liiton pitkästä historiasta ja perustamisajankohdasta 1800-luvun lopulla. Minulta on kysytty liiton historiateoksesta: miltä ajalta liiton historia on kirjoitettu? Olen joutunut vastaamaan, ettei sitä ole tehty miltään ajalta – mutta onneksi olen samaan hengenvetoon voinut lisätä, että vuonna 2017 on. Silloin on kirjoissa ja kansissa liiton ensimmäiset 120 vuotta. ”Suutarin lapsilla ei siis ole kenkiä”, ovat jotkut todenneet. 

Liiton historia julkistetaan Kansallisteatterissa Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10.2017. Suomalaisen kirjallisuuden päivä on myös liiton virallinen perustamispäivä. Julkistettava teos on nimeltään Kivelle perustettu, Suomen Kirjailijaliiton historia 1897–2017, sen on kirjoittanut dosentti Kai Häggman, ja kustantajana on Otava. Pitkä työrupeama historian parissa saa päätepisteensä.  

Vuonna 2010 maaliskuussa liiton johtokunta teki päätöksen, että historia on vihdoin viimein tehtävä, ja valmistumisen ajankohdaksi määritettiin silloin vielä varsin kaukana siintänyt liiton 120-vuotispäivä. Saman vuoden toukokuussa johtokunta nimitti historiatoimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin etsiä historialle tekijä ja valvoa, että teos valmistuu aikataulussa. Historiatoimikuntaa veti jo eläkkeelle siirtynyt liiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja Päivi Liedes, ja toimikunnan muiksi jäseneksi valittiin Paula Havaste, Olli Jalonen, Sirpa Kähkönen, Leena Lander, Joni Pyysalo, Pekka Tarkka, Kaari Utrio sekä Olli Sinivaara. Itse toimin tuon toimikunnan sihteerinä. 

Toimikunta kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa syyskuussa 2010, ja jo varhaisessa vaiheessa oli selvää, että kun hankkeeseen lähdetään, se tehdään kunnolla. Tavoitteeksi ei otettu suppeaa ja kronikkamaista organisaatiohistoriikkia, vaan historiateos, joka käsittelee liittoa monipuolisesti ja peilaa liiton kehitystä osana ympäröivää yhteiskuntaa ja sen muutoksia. Vuoden 2011 alussa historiatoimikunta otti yhteyttä dosentti Kai Häggmaniin, jolla on erinomaisen vahvat näytöt alan historiankirjoituksesta. Jo helmikuussa 2011 oli selvää, että työhön halutaan juuri Häggman. Sopimus hänen kanssaan solmittiin ja kolmivuotinen tutkimus- ja kirjoitustyö alkoi kesäkuussa 2015 heti, kun Häggman oli saanut valmiiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kaksiosaisen massiivisen historian. Emme siis olleet liikkeellä hetkeäkään liian aikaisin. 

Historiatoimikunnan työtä on ollut miellyttävä seurata. Historian kirjoittaja on rautainen ammattilainen, samoin ovat toimikunnan jäsenet, osa heistä on mittavan kaunokirjallisen uran lisäksi ansioitunut tietokirjailijana. Toimikunnan kokouksissa kommentoitiin ja käytiin läpi keskeneräistä tekstiä, mutta käsiteltävät aiheet kirvoittivat myös toimikuntalaisten muistoja. Kokouksissa kerrottiin tarinoita liiton tilaisuuksista, kirjailijoiden kokoontumisista, riidoista ja sovinnon hetkistä. Osa itse koettuja ja osa jo edesmenneiltä kuultuja.  

Historian teettäminen on ollut liitolta myös iso taloudellinen panostus, hakemuksistamme huolimatta säätiöt eivät Kordelinin säätiötä lukuun ottamatta kiinnostuneet hankkeesta. Onneksi olemme pystyneet viemään hankkeen loppuun. Lopputulos osoittaa, että projekti oli ehdottomasti sen arvoinen. 

Toivotan kaikille miellyttäviä ja jännittäviä lukuhetkiä lokakuussa ilmestyvän teoksen parissa. 

 

Suvi Oinonen
Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja