Suomen kieli toiminnan ytimenä

Kuva: Tomi Kontio

Liiton jäsenyyskriteerit ovat asia, joka on vuosien saatossa kiinnostanut mediaa: toisinaan uutisoinnin kohteena on ollut yksittäisten henkilöiden jäseneksi hakeminen, toisinaan kiinnostusta ovat herättäneet liiton jäsenyyskriteerit yleisemmin. Liiton säännöissä jäseneltä vaaditaan vähintään kaksi suomen kielellä kirjoitettua kaunokirjallista teosta ja teoksilta sellaista ammatillista ja taiteellista tasoa, että kirjoittajaa voi pitää kirjailijana. Kirjailijan työhön ei ole koulutusta, joka pätevöittäisi ja joka voisi olla jäsenyyden ehtona, kuten on laita monissa muissa ammatillisissa yhdistyksissä. Kaikkien hakijoiden teokset luetaan huolella ja ammattilaisuuden taso arvioidaan liiton johtokunnassa.

Viime vuosina liiton jäsenvaatimukset ovat kiinnostaneet erityisesti toimittajia ja tutkijoita – tällä kertaa kiinnostuksen kohteena on ollut liiton vaatimus kirjailijan käyttämästä työkalusta – kielestä. Kirjailijaliiton jäseneksi voidaan sääntöjen mukaisesti ottaa vain suomen kielellä teoksensa kirjoittaneita kirjailijoita – kirjailijan äidinkielellä, asuinpaikalla tai kansallisuudella ei ole merkitystä. Mediassa on peräänkuulutettu sitä, että Kirjailijaliiton tulisi hyväksyä jäsenekseen myös muulla kuin suomen kielellä kirjoittavia kirjailijoita.

Liitto kysyi tänä syksynä jäsenistöltään, mitkä ovat liiton tärkeimmät tehtävät, ja päivitti samalla myös strategiansa. Liiton tärkeimmiksi tehtäviksi jäsenistö katsoi kirjailijoiden sosiaaliturvan kehittämisen, tekijänoikeuslainsäädäntöön ja apurahoituksen tasoon vaikuttamisen sekä kirjallisuuden kulttuurisen aseman vahvistamisen. Jäsenistöltä tiedusteltiin myös osana jäsenkyselyä, pitäisikö liiton tarkoitusta, tehtävää ja siinä samalla liiton jäsenvaatimuksia muuttaa. Suomenkielisyys on liitossa koko toimintaa läpäisevä arvo: liitto on suomen kielellä kirjoittavien kirjailijoiden yhdysside ja toimii erityisesti suomenkielisen kirjallisuuden puolesta, vaikkakin monet edistämistämme asioista hyödyttävät toki kaikkia ammattikirjailijoita. Jäsenkyselyssä kysyttiin, pitäisikö liiton luopua suomen kielestä toiminnan perustana ja muuttaa tarkoitustaan siten, että sen tehtävänä olisi edistää kaiken kielisen kirjallisuuden asemaa ja toimia kaikkien Suomessa asuvien kirjailijoiden yhdyssiteenä ja ottaa jäsenikseen kaikki Suomessa asuvat kirjailijat.

Jäsenistö ei luonnollisestikaan ollut kannassaan yksimielinen, mutta siihen muutetaanko liittoa ja sen tarkoitusta lähitulevaisuudessa, kysely vastasi selkeästi: 75 % vastaajista oli sitä mieltä, että liiton on säilytettävä nykyinen tehtävänsä suomen kielellä kirjoittavien kirjailijoiden yhdistyksenä. Vanhimmat jäsenet olivat enemmän nykytilan kannalla, mutta myös enemmistö alle 40-vuotiaista katsoi, että liiton tulee jatkaa nykyistä linjaansa. Liiton sääntömääräisistä tehtävistä ja jäsenyyskriteereistä päättävät liiton jäsenet. Todettakoon vielä, että liiton sääntöjen muuttamiseen tarvitaan vahvan enemmistön tuki, yksinkertainen määräenemmistökään ei siihen riittäisi.

Liiton perustehtävä on siis sama kuin se on ollut viimeiset 120 vuotta. Liiton ensimmäisten sääntöjen määrittelemä tarkoitus on ennallaan, vaikka strategiat ovat ajassa muuttuneet ja muuttuvat. Kirjailijaliiton seuraavan strategiakauden yhtenä tavoitteena on olla kirjailijoiden ammatillisen identiteetin vahvistaja ja vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja. Pyrimme myös siihen, että kirjailijoiden ja heidän yhteistyökumppaniensa ymmärrys kirjailijan työstä, sen vaatimuksista ja sen edellytyksistä kasvaa. Liitossa tehtävä työ näiden asioiden eteen hyödyttää kaikkia kirjailijoita, jäseniä tai ei.

 

Suvi Oinonen
Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja