Kuva: Tomi Kontio
Suomen Kirjailijaliiton yhteydessä toimivan Kirjallisuuden edistämiskeskus KIDEn perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 30 vuotta. KIDE toteuttaa tehtäväänsä, kotimaisen kirjallisuuden edistämistä, muun muassa jakamalla kohdeapurahoja kirjailijan työvälineisiin ja matkoihin, järjestämällä koulutusta sekä tarjoamalla työskentelyresidenssejä. KIDEn toiminta rahoitetaan teosten yksityisestä kopioinnista maksettavasta hyvityksestä. Mutta mistä hyvityksessä tarkalleen on kyse?
Tekijänoikeus tuottaa tekijälle yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Tekijän määräämisvaltaa on kuitenkin rajoitettu, lähinnä sosiaalisin ja sivistyksellisin, mutta myös käytännöllisin perustein. Tekijänoikeuslain mukaan ”julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten”. Rajoitus on sisältynyt lakiin sen voimaantulosta eli vuodesta 1961 lähtien. Yksityisen kopioinnin sallimista perusteltiin muun muassa sillä, että käyttöä olisi käytännössä mahdotonta valvoa. Säännöstä tulkitaan suppeasti, eli kopiointi on sallittua vain puhtaasti henkilökohtaisia tarpeita, kuten opiskelua, yksityistä tutkimustoimintaa tai epäkaupallisia harrastuksia varten. Rajoitus ei koske kopiointia kappaleesta, joka on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin luvatta. Täten esimerkiksi piraattielokuvan lataaminen on aina kiellettyä.
Suomessa tekijöillä on ollut oikeus hyvitykseen yksityisestä kopioinnista vuodesta 1984 lähtien. Hyvitys kerättiin ennen kopiointiin soveltuvien alustojen, kuten C- ja VHS-kasettien maahantuojilta ja valmistajilta. Yleisesti puhuttiin ”kasettimaksuista”. Myöhemmin hyvityksen piiriin tulivat muun muassa CD- ja DVD-levyt, MP3-soittimet, tallentavat digisovittimet sekä ulkoiset kiintolevyt. Maksut keräsi ja tilitti eteenpäin Teosto.
Vuodesta 2015 alkaen hyvitys on maksettu valtion budjetista. Keskeisin syy muutokselle oli se, ettei järjestelmä enää kattanut merkittävää osaa yksityisestä kopioinnista. Teknisen kehityksen myötä kopiointiin käytetyt alustat ja laitteet ovat muuttuneet ja moninaistuneet. Hyvityksen taso laski lopulta kohtuuttoman alhaiseksi suhteessa teosten tosiasialliseen käyttöön.
Vuonna 2015 ja 2016 valtion budjetista maksettava hyvitys oli 11 miljoona euroa. Muutos on palauttanut hyvityksen tasolle, jolla se oli ennen romahdusta vuosikymmenen vaihteessa. Yksityistä kopiointia tutkitaan hyvityksen oikean mitoituksen määrittelemiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaaman tutkimuksen mukaan viime vuonna suomalaiset valmistivat laillisesti yli 400 miljoonaa kappaletta yksityistä käyttöä varten. Määrä on pysynyt ennallaan siitä huolimatta, että suoratoistopalveluiden suosio jatkaa kasvuaan.
Hyvitys maksetaan tekijöille lukuisia tietyn alan tekijöitä edustavien järjestöjen välityksellä joko suorana tai välillisenä hyvityksenä. Suora hyvitys maksetaan esimerkiksi Teoston ja Kopioston kautta. Välillinen hyvitys tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin maksetaan KIDEn lisäksi esimerkiksi Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKin ja Musiikin edistämissäätiö MESin kautta. Opetus- ja kulttuuriministeriö valvoo, että hyvityksen käytössä ja edelleen tilittämisessä noudatetaan sen hyväksymää käyttösuunnitelmaa.
KIDEn apurahoja voi hakea vuosittain maalis- ja lokakuussa. Asiasta tiedotetaan Kirjailijaliiton verkko-, ja Facebook-sivuilla sekä jäsenkirjeissä.
Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies
