Google Books – tekijänoikeussuojan tuolla puolen?

Kuva: Tomi Kontio

Kuva: Tomi Kontio

Luetaan lakia 2/2016

Yhdysvaltalaisen kirjailijajärjestö Authors’ Guildin yli vuosikymmenen kestänyt oikeustaistelu Googlea vastaan päättyi ikävällä tavalla, kun Yhdysvaltain korkein oikeus päätti huhtikuun lopulla, ettei se myönnä valituslupaa Google Books -palvelua koskevassa jutussa. Täten alemman oikeusasteen tuomio, jonka mukaan Google ei rikkonut kirjailijoiden tekijänoikeutta digitoidessaan palveluun luvatta miljoonia kirjoja, jäi voimaan. Miten on mahdollista, että tuomioistuin päätyi tällaiseen ratkaisuun, kun vaikkapa Suomen tekijänoikeuslain mukaan kyseessä olisi ollut selvä tekijänoikeuden loukkaus?

Yhdysvalloissa tarkat tekijänoikeuden rajoitukset korvaa osittain niin sanottu fair use -doktriini; mikäli teoksen käyttö on ”oikeudenmukaista” (tai ”reilua” tai ”kohtuullista”), kyseessä ei ole tekijänoikeuden loukkaus. Doktriini on kehittynyt ja kehittyy edelleen pitkälti oikeuskäytännön kautta; lakiin se kirjattiin vasta vuonna 1976. Kysymys siitä, minkälainen käyttö kuuluu doktriinin piiriin, on hyvin tulkinnanvarainen. Lain mukaan tuomioistuimen tulee ottaa ratkaisussaan huomioon teoksen luonne, käytön tarkoitus ja luonne, käytön markkinavaikutukset sekä se, kuinka suurta ja olennaista osaa teoksesta käytetään. Koska laki antaa vain pääpiirteittäiset suuntaviivat asian ratkaisemiseksi, jää tuomioistuimelle yksittäistapauksessa merkittävää harkintavaltaa.

Google Books -palvelua koskeneessa oikeudenkäynnissä oli keskeistä juuri fair use -doktriinin tulkinta ja se, kuuluiko käyttö doktriiniin piiriin. Tuomioistuin katsoi puoltavaksi seikaksi ensinnäkin sen, että palvelussa oli kyse ”muuttavasta käytöstä” (transformative use), jossa teoksia hyödynnettiin kokonaan uudessa tarkoituksessa. Lisäksi tuomioistuin huomioi, että vaikka Google digitoi kokonaisia kirjoja, käyttäjälle palvelussa näkyi aina alle 16 % teoksesta, tämäkin lyhyinä otteina (snippet). Edelleen tuomioistuin totesi, ettei palvelu ollut korvike teoksille, eikä palvelusta aiheutunut merkittävää haittaa teosten myynnille. Vaikka Googlen toiminta oli kaupallista ja siihen liittyi ansiotarkoitus, tuomioistuin päätyi kokonaisharkinnassa siihen, että teosten käyttö kuului fair use -doktriinin piiriin, eikä kyseessä ollut siten tekijänoikeuden loukkaus.

Mitä tapauksesta pitäisi ajatella? Selvää on, että tuomioistuimen ratkaisu horjuttaa tekijänoikeuden perusteita ja tekijän yksinoikeutta määrätä teostensa käytöstä. Luonnollisestikaan Google Books ei ole pelkkä hyväntekeväisyysprojekti; Google saa palvelusta mittavaa taloudellista hyötyä sitouttamalla käyttäjiä samalla muihin palveluihinsa, hyödyntämällä kirjojen sisältämää kieltä haku- ja käännöspalveluidensa kehittämisessä sekä keräämällä käyttäjätietoja. Kukaan ei varmastikaan kiellä Google Books -palvelun etuja tai halua, ettei vastaavanlaisia palveluja syntyisi jatkossakin. Tähän asti on kuitenkin ollut selvää, että teosten kaupalliseen hyödyntämiseen tarvitaan lupa, ja että käytöstä tulee maksaa korvaus. Google olisi voinut pienellä vaivalla hankkia tarvittavat lisenssit tekijänoikeusjärjestöiltä. Tätä tuomioistuin ei ottanut lainkaan huomioon. Fair use -doktriinin merkittävä laajentaminen digitaalisessa käyttöympäristössä vaarantaa tekijänoikeuden keskeisen tarkoituksen: luovaan työhön kannustamisen. Toivottavaa olisi, että asiassa saataisiin mahdollisimman pian korkeimman oikeuden selventävä ratkaisu, tai vaihtoehtoisesti lainsäätäjä puuttuisi kehitykseen.

 

Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies